Syksy on monen suomalaisen mielestä metsän parasta aikaa. Kun ilmat viilenevät ja sateet kostuttavat maan, metsiin nousee sieniä, ja lyhytkin retki voi tuoda kotiin korillisen herkullista ruoanlaittoon. Sienestys on lisäksi edullinen harrastus, sillä jokamiehenoikeudet sallivat sienten keräämisen myös toisen omistamasta metsästä.
Aloittelijalle sienimetsä voi silti tuntua hankalalta. Mistä tietää, mitä saa poimia, ja miten sienet käsitellään oikein? Tässä artikkelissa käymme läpi perusasiat, joiden avulla ensimmäinen sieniretki sujuu turvallisesti.
Varusteet ja retken valmistelu
Sieniretkelle ei tarvita paljon. Hyvä kori tai muu ilmava astia pitää sienet ehjinä, toisin kuin muovipussi, jossa ne helposti hautuvat. Mukaan kannattaa ottaa pieni veitsi, sieniharja tai pensseli, juotavaa ja säänmukainen vaatetus. Puhelin kannattaa ladata täyteen, ja tuntemattomassa maastossa kartta tai karttasovellus on hyvä apu.
Tärkein varuste on kuitenkin luotettava sienikirja. Sovellukset voivat antaa vihjeitä, mutta tunnistuksen on aina perustuttava useampaan tuntomerkkiin ja mieluiten kokeneemman sienestäjän apuun. Monella paikkakunnalla järjestetään syksyisin sieniretkiä ja sienineuvontaa, joihin aloittelijan kannattaa osallistua.
Helpot ruokasienet aloittajalle
Aloittelijan kannattaa keskittyä muutamaan tunnettuun ja helposti tunnistettavaan lajiin. Kantarelli eli keltavahvero on monelle ensimmäinen ruokasieni, mutta sen kanssa on syytä tuntea myös samannäköinen valevahvero. Suppilovahvero on syksyn myöhäinen herkku, jota löytyy usein runsaasti kosteista kuusikoista vielä silloin, kun muut sienet ovat jo vähissä. Tateista tunnetuin on herkkutatti.
Kun opettelee ensin muutaman lajin perusteellisesti, oppii samalla katsomaan sieniä tarkemmin: lakin väriä, heltoja tai pillejä, jalan muotoa ja kasvupaikkaa. Sama huolellisuus on tuttua myös villiyrttien keräämisestä, josta kerroimme luonto- ja villiyrttioppaassamme.
Tärkein sääntö: jos et ole varma, jätä sieni metsään
Suomen metsissä kasvaa myös hengenvaarallisen myrkyllisiä sieniä, kuten valkokärpässieni ja suippumyrkkyseitikki. Siksi yksikään sieni ei päädy ruokapöytään ilman varmaa tunnistusta. Tuntemattomat sienet kannattaa jättää metsään tai pitää tunnistusta varten erillään ruokasienistä, jotta ne eivät sekoitu keskenään.
Myös ruokasienten kanssa käsittelyohjeet on hyvä tarkistaa. Osa lajeista, kuten monet rouskut, on ryöpättävä ennen käyttöä. Tarkista siis aina luotettavasta lähteestä, miten kukin sieni valmistetaan.
Sienten puhdistus ja säilöntä
Sienet kannattaa puhdistaa karkeasti jo metsässä, jolloin roskat ja multa jäävät sinne, minne ne kuuluvat. Kotona sienet käsitellään mieluiten saman päivän aikana. Suppilovahverot ja tatit sopivat hyvin kuivattaviksi, ja kantarellit säilyvät parhaiten, kun ne paistetaan ensin pannulla ja pakastetaan vasta sen jälkeen.
Lopuksi
Sienestys yhdistää ulkoilun, luonnon tuntemuksen ja hyvän ruoan. Kun aloittaa muutamasta tutusta lajista ja noudattaa varovaisuutta, harrastuksesta tulee helposti syksyn kohokohta. Jos etsit uusia retkikohteita, katso myös vinkkimme Etelä-Suomen parhaista luontokohteista.
