Kruunuvuoren huvila-alue

Itä-Helsingin Kruunuvuoressa sijaitsee huvila-alue, joka kukoisti 1900-luvun alussa. Aikoinaan huviloita oli kymmeniä, mutta nykyään huviloita on jäljellä enää seitsemän. Ne ovat kaikki hylättyjä ja aikoinaan upeat huvilat ovat nykyään aavemaisia ja mätäneviä hökkeleitä.

Huvila-alue sai alkunsa kun saksalainen liikemies osti sen vuonna 1913. Tämän jälkeen alueesta tuli nopeasti varsinkin rikkaiden kaupunkilaisten suosima kesälomanviettopaikka. Suosio ei ollut mitenkään yllättävää ottaen huomioon alueen sijainnin, sillä Helsingin valot näkyvät kauniisti alueen rantakalliolta. Ydinkeskustasta pääsi vesiteitse nopeasti tälle huvila-alueelle.

Toisen maailmansodan aikaan huvila-alueen ostaneen saksalaisen liikemiehen suku joutui pakenemaan sotaa Ruotsiin. Huvilat eivät olleet enää rikkaiden ajanviettopaikkoja, vaan sodan ajaksi niistä tuli saksalaisten sotilaiden tukikohtia. Sodan päätyttyä huviloiden omistus siirtyi Neuvostoliitolle.

Vuonna 1955 vuorineuvos Aarnio osti huvila-alueen kaikkine rakennuksineen. Huviloiden kesäasukkaat häädettiin alueelta, sillä Aarnio suunnitteli rakentavansa alueelle lähiön. Aarnio loi arkkitehtitoimiston avustuksella jopa suunnitelman siitä, mitä kaikkea hän haluaisi alueelle rakentaa. Helsingin kaupunki ei kuitenkaan koskaan hyväksynyt suunnitelmaa. Ensimmäisen hylkäyksen jälkeen Aarnio pyrki saamaan suunnitelmansa läpi useita kertoja, mutta sitä ei ikinä hyväksytty. Lopulta Aarnio aloitti uuden projektin vuonna 1968 jättäen Kruunuvuoren omilleen. Aarnion hylätessä huvila-alueen osassa huviloita asuttiin edelleen, mutta niistä ei enää pidetty juurikaan huolta. Kuurunuvuoren huvila-alueesta jäikin pikkuhiljaa jäljelle enää vain aavemainen alue täynnä mätäneviä huviloiden raunioita.

Huviloiden tuhoa vauhdittivat ennestään erinäiset alueella seikkailevat huligaanit. Lopulta vuonna 2015 kaksi huvilaa ja kaksi mökkiä poltettiin maan tasalle luultavasti tahallisesti. Kolmas huvila paloi vuonna 2017. Huvila-alueen omistaneen Aarnion kuoltua Helsingin kaupunki lunasti alueen itselleen. Kaupungin lunastaessa alueen Aarnion perikunta oli kuitenkin jo purkanut lähes kaikki jäljellä olevat huvilat vuonna 2017. Jäljellä on enää asuinkäytössä oleva Villa Idman sekä hylätty Villa Hällebo. Nykyään alueesta ei siis enää ole iloa edes aavetaloista kiinnostuneille seikkailijoille.

Laitmanintien kylä

Toinen mielenkiintoinen Suomessa sijaitseva hylätty alue on Laitmanintien kylä. Suurin osa kylän taloista on joko hylätty tai purettu. Osa on jopa tuhopoltettu.

Laitmanintien kylä sai alkunsa vuonna 1944, kun Suomi joutui hävityn sodan jälkeen vuokraamaan Kirkkonummen Porkkalan Neuvostoliitolle. Neuvostoliitto halusi nimittäin perustaa sotilastukikohdan Suomen maaperälle. Tämän vuokratun alueen kaikki 7300 asukasta piti siirtää pois kodeistaan kymmenessä päivässä. Osa näistä asukkaista sijoitettiin Laitmanintielle ja pian evakkoon joutuneet alkoivatkin rakentaa kylään uusia taloja.

Suurin osa alueen taloista oli yksinkertaisia puutaloja. Kylä oli rauhallinen ja turvallinen asuinpaikka lapsiperheille. Taloilla oli suuret pihat, jotka mahdollistivat hyötykasvien kasvattamisen.

Latmanintien kylälle oli kuitenkin luvassa suuria muutoksia 1980-luvulla kunnan alkaessa suunnitella alueelle uutta asemakaavaa. Vuonna 1987 nähtiinkin ensimmäinen ehdotus kylän uudeksi asemakaavaksi. Suunnitelmiin kuului, että alueelle alettaisiin rakentaa teollisuushalleja. Asemakaavan vahvistuttua asukkaat lopettivat asuntojen peruskorjaamisen, eikä uskoa tulevaan juuri enää ollut.

90-luvun alkaessa ja maan vaipuessa lamaan myös rakennussuunnitelmat kuitenkin lamaantuivat. Kukaan ei ollut valmis aloittamaan uutta rakennusurakkaa laman aikana. Laman loppua ei tuntunut näkyvän lähitulevaisuudessa ja Laitmanintien kylän asukkaat saivatkin vielä hetken aikaa hengähtää.

Laman väistyttyä kuitenkin päätettiin, ettei Laitmanintien kylälle rakennettaisikaan pienteollisuutta, vaan pientaloalue. Uudet suunnitelmat julkistettiin syksyllä 1999. Suunnitelmat eivät päässeet kuitenkaan etenemään useisiin vuosiin. Suurimpana projektia hidastaneena tekijänä toimivat Tillinmäen pienkiinteistöyhdistyksen puheenjohtajan tekemät jatkuvat valitukset. Kaavoitukset jähmettyivät eikä aluetta päästy kehittämään.

Kullekkin alueen talon hylkäämiselle oli oma syynsä, mutta osasyynä toimi varmasti epävarmuus alueen tulevaisuudesta sekä se, ettei kukaan uskaltanut lähteä remontoimaan tai peruskorjaamaan talojaan. Lopulta YIT sai haltuunsa suuren osan alueen tonteista ja päätti alkaa rakennuttaa alueelle nykyaikaisia asuintaloja.